Lihateollisuuden todellisuus
Vereslihalla olevia makuuhaavoja. Esiinluiskahtaneita peräsuolia. Kämmenen kokoisia pintahaavoja. Kuolleita sikoja käytävillä ja pihoilla. Tätä kaikkea sisältyy suomalaiseen sianlihantuotantoon. Tämä on kinkun todellinen hinta: erittäin älykkäiden eläinten pitkitetty piina ja lohduttomuus.
Katson Oikeutta eläimille -järjestön ottamia kuvia ja videoita. Emakot makaavat ahtaissa häkeissä voimatta liikkua. Lihaksi tarkoitetut siat seisovat sontaisissa karsinoissa tuntematta koskaan nurmea jalkojensa alla tai auringon valoa ihollaan. Nämä eläimet on pakotettu niin pieniin tiloihin, että he voivat vain jököttää paikoillaan tai purra ahdistuneina toistensa häntiä. Kaikki se, mikä kuuluu sikojen hyvään elämään – vapaa liikkuminen, tonkiminen, pesän tekeminen, lisääntymiskumppanin valinta, poikasten hoivaaminen, moninaisen ympäristön utelias tutkiminen, oman toimijuuden toteuttaminen – on suljettu pois. On vain ahtaus, kyllästyminen, turhautuminen, stressi, sairaudet, vammat, voipuminen.
Monen eläimen suusta tulee vaahtoa, mikä on tyypillisesti vatsahaavan merkki. Tutkimus paljastaa, että suuri osa sioista kärsii stressin aiheuttamista vatsahaavoista. Tiedättekö, miten tuskallisia vatsahaavat ovat?
Mietin, miltä tuntuisi olla pakotettuna piskuiseen häkkiin vailla mahdollisuuksia tehdä muuta kuin maata ja syödä. Miltä tuntuisi viettää tunti, vuorokausi, viikko, kuukausi, useita kuukausia yhdessä ja samassa ahtaassa tilassa ymmärtämättä, mitä tapahtuu ja alati kaivaten kaikkea sitä, mistä hyvä elämä koostuu?
Miltä tuntuisi olla paikoillaan häkissä samalla, kun oma jälkikasvu on suljettu sen ulkopuolelle ja vatsassa polttaa kipu, joka ei hellitä?
Tätä on eläinten helvetti. Tämän tekeminen puolustuskyvyttömille olennoilla on silkkaa pimeyttä. Eettisesti asiassa ei olekaan mitään epäselvää. Voimakkaan kärsimyksen aiheuttaminen taloudellisen hyödyn nimissä on yksinkertaisesti väärin. Jokainen eettisesti kyvykäs ihminen ymmärtää: mikään lihatalojen ja MTK:n lobbareiden saama rahamäärä ei oikeuta näin rajua väkivaltaa älykkäitä, tuntevia yksilöitä kohtaan.
Siksi eläinhelvettien on aika loppua.
Kohti parempaa eläinpolitiikkaa – ja inhimillisyyttä
Kannustankin kaikkia vähentämään eläinteollisuuden tuotteiden käyttöä – tai mieluusti luopumaan niistä kokonaan. Jos haluat esimerkiksi jouluna tehdä jotakin hyvää – olla hyvä – onnistuu se helpoimmin jättämällä kinkun pois ja syömällä sen sijaan herkullisia kasvipohjaisia ruokia. Voin luvata, että tämän valinnan jälkeen tulee elämästä kevyempää ja rikkaampaa, sillä voit kulkea maailmassa tietäen, ettet pakota muita turhaan kärsimykseen.
Laajemmalla tasolla Suomi tarvitsee huomattavasti parempaa eläinpolitiikkaa. Joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta nykyiset lainsäätäjät sivuuttavat eläinten näkökulman täysin. On käsittämätöntä, että jopa tuleva eläinsuojelulaki tulee edelleen mahdollistamaan rajun kärsimyksen aiheuttamisen eläimille: myös tulevaisuudessa on sallittua ahtaa emakoita porsitushäkkeihin tai pitää lihasikoja piskuisissa karsinoissa. Katastrofaalinen kärsimysnäytelmä jatkuu, sillä poliitikot mielistelevät eläinteollisuutta, ja siinä välissä MTK tekee kaikkensa estääkseen eläinten hyvinvointia parantavat uudistukset.
Kaikkea tätä motivoi raha, ja lopulta suurten lihatalojen voitot. Raha menee eläinten edelle. Rahan vuoksi eläimiä upotetaan sietämättömään kärsimykseen. Raha, raha, raha.
Oletteko tekin kyllästyneitä tähän kuvioon?
Ei ihme. Suositankin kaikille sitä, että äänestätte tulevissa vaaleissa ehdokkaita, jotka ajavat ihmisten edun lisäksi toisenlajisten eläinten asemaa. Oli puolue tai vaalipiiri mikä tahansa, valitkaa ehdokkaita, jotka ottavat eläinten näkökulman vakavasti!
Ecce homo, katso ihmistä. Se, miten kohtelet muita eläimiä, määrittää ihmisyytesi tason. Millainen ihminen sinä haluat olla – valtavat mittasuhteet saavaa väkivaltaa ja kärsimystä ylläpitävä vai niistä irrottautuva olento?
Nyt on viimein aika tehdä parempia valintoja. Me olemme sen eläimille velkaa.
…
Elisa Aaltola