Olin jo ajatellut, etten sano vaaleista enää mitään. Minua kuitenkin harmittaa, että hurjasti töitä paiskinutta vapaaehtoisten tiimiäni on kritisoitu julkisesti ja todella epäreilusti. Haluan valottaa, mistä asia tulkintani mukaan kumpuaa – suomalaisella perisynnillä saattaa nimittäin olla jotain tekemistä asian kanssa. Samalla toivon tämän tekstin auttavan sitä, että tulevaisuudessa Vihreiden tulos on parempi.
…
Ensin kuitenkin hiukan motiiveistani esittää julkista kritiikkiä paikallisten vihreiden toiminnasta. Ymmärrän nyt, että olisi ollut hyvä odottaa joitakin päiviä ennen asian esillenostoa, jolloin sekä omat että muiden tunteet olisivat olleet vähemmän pinnassa. Nyt vaaleista on kulunut viikko. Vaikka tunteet ovat laantumassa, on kriitikin sisältö nähdäkseni kuitenkin yhä tähdellisempi.
Eläinkärki on vaaliteemana todella vaikea. Tilanne vaikutti toivottamalta, ja päätimme huhkia huimasti hommia saadaksemme eläin- ja luontoasiat vahvemmin eduskuntaan. Mukaan lähti runsaasti heitä, jotka halusivat edistää erityisesti eläinten parempaa kohtelua. Lopulta minulle siunaantui suuri tukiryhmä ja kohtuullinen budjetti. Tämä kannatti: 4746 ääntä, varasija ja uudenlainen näkyvyys eläinpolitiikalle!
Koska jäin silti varasijalle, koin myös suurta pettymystä. Kun teet yötä päivää viikosta toiseen työtä tietyn tavoitteen saavuttamiseksi, eikä se tuota tulosta, olisi kuka tahansa pettynyt. Pettymyksen jälkeen on välttämätöntä miettiä, mikä meni pieleen, jotta asian voi tulevaisuudessa korjata. Katsoimme ensin peiliin ja keskustelin usean tiimiläisen kanssa siitä, mitä olisimme voineet tehdä toisin. Olen yleensä hyvinkin itsekriittinen, mutta nyt saimme vain kehuja hyvästä vaalityöstä – ja ylsimme yli tavoitteemme. Peiliin katsominen ei siis riittänyt.
Seuraavaksi jäin miettimään piirin toimintaa. Piiri puhui alati kahden ja jopa kolmen paikan mahdollisuudesta ja laskin paljon tämän varaan. Vihreiden listalla ei kuitenkaan jälkeenpäin ajateltuna ollut ollut toiveitakaan saada kahta paikkaa. Vaikka henkilökohtainen äänimääräni oli hyvä, jäi suhdeluku aivan liian pieneksi. Puolue pyysi avointa palautetta siitä, miksi Vihreiden tulos oli huono. Annoin sitä.
Kirjoitin Twitteriin näin: ”Piirin koko listan tulisi olla mahdollisimman vahva. Varsinais-Suomessa tämä ei toteutunut, ja siksi kaksi paikkaa oli käytännössä mahdottomuus. Osa ehdokkaista sanoi suoraan, etteivät he aio kampanjoida aktiivisesti, ja äänimäärä oli sen mukainen.” Korostin, että vain muuttamalla käytäntöjä, voidaan tulevaisuudessa päästä parempiin tuloksiin. Vaikka en peittänyt pettymystäni, ajattelin silti olevani rakentava.
Tästä seurasi savunkitkuinen kiukku. Jotkut ehdokkaat kimpaantuivat täysin. Äkisti tukitiimin käytöstä ja kokoa arvosteltiin, ja twiittini tulkittiin muiden kritisoinniksi (vaikka osa ehdokkaista oli itse suoraan sanonut, etteivät aio kampanjoida aktiivisesti). Moni ehdokas kävi ärhämöimässä twitter-tililläni antaen samalla epäreilua kuvaa siitä, mitä todella olin sanonut.
Olin sohaissut muurahaispesää. Tämä ei minua haittaa, ja voin sanoa saman uudestaan ja uudestaan: jotta piirillä on mahdollisuuksia saada enemmän ihmisiä läpi, on listan oltava vahvempi eli mahdollisimman monen ehdokkaan on tehtävä aktiivisesti kampanjaa. Piste. Tämä on fakta, eikä faktoista pitäisi suuttua. Toivon Vihreille parempaa menestystä tulevaisuudessa, ja seuraaviin vaaleihin tarvitaan vahvat listat – eikä tämä kimpaantumalla muuksi muutu.
Samalla sanoin, että piiri olisi voinut antaa enemmän kannustusta ehdokkaille. Tässäkään ei ole mitään kontroversiaalia, sillä samaa oli jo aiemmin toistanut moni muukin ehdokas – osa myös julkisesti – ja aiheesta on puhuttu käsittääkseni jo useiden vaalien ajan.
Toin siis esille faktoja, ja faktat johtivat raivostumiseen. Herää kysymys: miksi?
…
Kun kampanjani koko alkoi selvitä muille ehdokkaille, muuttuivat jotkut ystävällisistä tylyiksi. Haluan korostaa, että osa ehdokkaista oli todella kivoja ja sympaattisia alusta loppuun saakka. Osa kuitenkin alkoi suhtautua minuun ja tiimiini ilmeisen nuivasti. Tämä konkretisoitui esimerkiksi valituksina joko suoraan meille tai piirille. Väitteitä olivat mm. nämä:
Tukitiimiläiseni jakoivat flaikkuja väärällä tavalla (asiasta tehtiin useita valituksia piirille)
Tukitiimiläisteni velvollisuus oli jakaa myös muiden ehdokkaiden flaikkuja tai poistua kokonaan paikalta (toisen ehdokkaan vaatimus)
Tukitiimini ei saanut olla lähellä vihreiden telttaa (toisen ehdokkaan vaatimus)
… ja niin edelleen.
Koetimme mukautua ja lakkasin viemästä tiimiäni puolueen yhteisiin tapahtumiin. Oudot kommentit kuitenkin jatkuivat eri muodoissaan. Jopa se, että toivotin toisen ehdokkaan tervetulleeksi seuraamme, kääntyi juoruissa päinvastaiseksi lauseeksi, josta valitettiin piirille (kyseinen ehdokas itse myönsi myöhemmässä viestissään, että olin todella sanonut hänen saavan toki flaikuttaa kanssamme – mutta vahinko oli jo tapahtunut).
Mitä enemmän kampanjani näkyvyys kasvoi, sen enemmän saimme osaksemme kyräilyä. Lopulta jotkut alkoivat olla meitä kohtaan perin penseitä, ja jättivät esimerkiksi tervehtimättä kadulla tai vastaamatta ystävällisiin kysymyksiin. Muutamat tukitiimiläiseni saivat muilta ehdokkailta ja näiden tiimiläisiltä jopa huomattavan tylyä kohtelua, kuten kampanjatarvikkeiden heittämistä jalkoihin. Yhteisessä vuokratilassa olevia tarvikkeitamme katosi ja niitä toistuvasti siirreltiin muiden tieltä taaimmaiseen nurkkaan – jonne sitten teimme niille oman paikan.
Vaikutti siltä, että kampanjani iso tukitiimi ja näkyvyys yksinkertaisesti ärsyttivät joitakin muita ehdokkaita ja johti paikoittain lapselliseen käytökseen.
Tämä hypoteesi on saanut viime päivinä vahvistuksen. Jotkut ehdokkaat ovat nimittäin nyt avoimesti kritisoineet sitä, että minulla oli iso tukiryhmä, suuri budjetti ja tunnettu veli. Tilannetta on pidetty epäreiluna. Uskon juuri tämän johtaneen ärtymykseen sekä kuvaamani kaltaiseen tylyyteen.
Kun rohkenin twiitata siitä, että piiri olisi tarvinnut vahvemman listan, ei närkästyksen syy ollutkaan nähdäkseni vain tuo yksittäinen twiitti, vaan jo pitkään jyllännyt sekä loppua kohti selvästi voimistunut kyräily.
…
Kyräilyn seuraukset ovat olleet todella kohtuuttomia erityisesti tukitiimini kannalta. Tiimini on ollut yksinkertaisesti upea ja auttanut minua valtavasti. Kun toinen ehdokas nosti heidät Twitterissä tikunnokkaan, olin jo lopen kyllästynyt ja ilmaisin asian suoraan, sillä koin vapaaehtoisten toiminnan moittimisen menneen jo aivan kohtuuttomaksi. En kadu väsymyksen tilassa ilmaistuja sanojani (pidin heidän toistuvaa kritisointiaan ”kusipäämäisyytenä”, ja tässä kannassa pysyn).
Olen asiasta edelleen syvästi tuohtunut. Kun on läheltä seurannut, miten vapaaehtoiset ovat käyttäneet hurjasti omaa aikaansa ilman minkäänlaista palkkiota – olleet esimerkiksi flaikuttamassa päivästä ja viikosta toiseen – tuntuu todella epäreilulta, että heitä julkisesti moititaan.
Kyräilijöiltä myös unohtui, miten valtavasti olen tehnyt töitä eläinasian eteen, ja miten juuri tämä mahdollisti suuren tukitiimin ja budjetin. Iso tiimi ja budjetti eivät siis ilmaantuneet tyhjästä. Niiden perusta on tämä: koska olen antanut eläinaiheelle jo pitkään kaikkeni, minulla on runsaasti eläinasioista kiinnostuneita tukijoita, jotka halusivat tulla mukaan ja antaa lahjoituksia. Jos joku haluaa saada vastaavan tukijoukon ja budjetin, kehotan kyräilyn sijaan aktiivisuuteen. Olisikin hienoa nähdä enemmän ihmisiä pistämässä itsensä likoon eläinten tai muiden tärkeiden aiheiden puolesta!
Huolen siitä, että suuret tiimit ja budjetit antavat ehdokkaille erilaisen aseman, ymmärrän toki hyvin. Muistutan kuitenkin, että samaa tekee sosiaalinen media. Näitä vaaleja povattiin tiktok-vaaleiksi, ja vihreistä pääsikin Varsinais-Suomessa läpi Sofia Virta, jolla on 107 000 seuraajaa Tiktokissa. Pitäisikö tästäkin närkästyä? Oma kantani on, ettei tietenkään. Virta on itse omalla työllään saanut nuo seuraajat. Seuraajat osoittavat hänen olevan suosittu, ja vaaleissa mitataan nimenomaan suosiota. Minäkin olen itse omalla työlläni saanut tukijani ja vaalibudjetin. Samaa voi yrittää aivan jokainen.
Toinen vaihtoehto on vaatia tasapäistämistä: kenelläkään ei saa esimerkiksi olla yli 3000 euron budjettia tai yli 1000 seuraajaa somessa, eikä kukaan saa ottaa tukitiimiinsä yli viittä henkilöä. Tämän systeemin meriittejä ja ongelmia voi kuka tahansa pohtia, ja kannustan aihetta koskevaan keskusteluun. Se, ettei tämä systeemi ole voimassa, ei kuitenkaan ole minun syyni. Halusin viedä eläinaiheen vahvemmin eduskuntaan, ja totta kai tahdoin siksi varmistaa, että saamme kasaan sellaisen tiimin ja budjetin, mitä läpimenolta keskimäärin vaaditaan! Vai olisiko minun pitänyt tietoisesti alisuorittaa, jotta en joudu kyräilyn kohteeksi?
Kyräily myrkyttää ilmanalaa eikä taatusti tee hyvää piirin menestykselle pitkällä aikajänteellä. Pidänkin tärkeänä, että jo ehdokaskoulutuksessa kitkettäisiin kyräilyn mahdollisuutta pois käsittelemällä kilpailutilanteeseen liittyviä tunteita. Mitä tehdä, kun toisen näkyvyys ärsyttää? Miten reagoida, kun toisen tiimi onkin suurempi? Näihin kysymyksiin liittyvät tunteet ovat inhimillisiä. Se, minkälaisiin tekoihin ne johtavat, on kuitenkin toinen juttu – ja voi pahimmillaan maksaa vaaleja.
Jotkut tukitiimiläiseni olivat harkinneet jatkavansa toimintaansa Vihreissä. Nyt osa heistä on kertonut, että tämä kokemus sai heidät muuttamaan mielensä. En voikaan kylliksi korostaa: jos joku asia harmittaa, älkää syyttäkö vapaaehtoisia julkisesti tai tehtailko heistä valituksia.
Olin itsekin ajatellut jatkaa seuraavissa vaaleissa saman piirin ja puolueen listoilla. Tämän kokemuksen myötä olen kuitenkin alkanut voimakkaasti epäröidä. Aktiivinen ja tehokas ehdokas on siis savustettu pois. Kenen etua näin tekeminen lopulta palvelee?
…
Olin lapsena koulukiusattu ja kasvatin silloin paksun nahan. Viimeaikaiset tapahtumat ovat muistuttaneet minua noista ajoista. Olen ollut hämmentynyt siitä, miten helposti joukko hyökkäsi yhden kimppuun: kampanjan aikana kyräilyä osoittaneet henkilöt lähtivät innolla rusikoimaan minua heti, kun huomasivat portin olevan avoinna. En odottanut tällaista kampanjoinnilta. (Tämä on myös syy sille, miksi en mennyt piirin purkutilaisuuteen. Tuntui todella raskaalta ajatukselta mennä kyräilyä harjoittaneiden ihmisten äärelle aikana, jolloin on itse edelleen herkillä.)
Haluan kuitenkin korostaa, että puolueen johto on ollut alusta asti erittäin kannustava ja rohkaiseva. Moni Vihreiden valtakunnallisesti tunnettu nimi on myös antanut tukea kampanjan aikana ja tsempannut sen jälkeenkin. Kuten sanottua, ehdokkaiden ja piirin työntekijöiden joukossa oli myös erittäin kivoja tyyppejä, kuten Saija Porramo ja Sara Nyman. Kiitos kaikille heille! Vihreissä on huomattavan paljon hyvää ja toivon puolueelle parasta menestystä jatkossa.
Toivottavasti asenneilmastoa onnistutaan Varsinais-Suomessa kuitenkin muuttamaan niin, että tulevaisuudessa kannustusta saa jokainen ehdokas – ja että jokainen voi kokea olonsa tervetulleeksi. Tämä varmistaa parempaa vaalitulosta tulevaisuudessa ja on linjassa sellaisten vihreiden arvojen kanssa, joihin itse haluan uskoa.
Vielä lopuksi: sydämestä lähtevä kiitos kaikille äänestäjille ja kannustajille! Erityisen suuri kiitos tukitiimilleni. Te olitte huikean anteliaita, avuliaita, empaattisia, rohkaisevia – sanalla sanoen timanttisia.