Kerroin hiljattain sosiaalisessa mediassa, että 83-vuotias äitini Sinikka toimii vaikeasti muistisairaan isäni Juhanin omaishoitajana. Työ on raskasta, sillä isäni tarvitsee jatkuvaa valvontaa, tukea ja ohjausta. Äitini huolehtii isän hygieniasta, vaatteiden päällepukemisesta, syömisestä, tyynnyttelystä ja oikeastaan aivan kaikesta, mitä arkeen kuuluu.
Aiheesta kerrottuani sain runsaasti viestejä muilta omaishoitajilta. Joukossa oli muistisairaita vanhempiaan tai puolisoitaan sekä vammaisia lapsiaan hoitavia henkilöitä. Moni kertoi uupumuksesta ja siitä, miten tiukkaa talous on. Samalla he raportoivat, että haluavat kaikesta huolimatta auttaa läheisiään. Aiemmassa postauksessani kutsuin omaishoitajia rakkauden sankareiksi, ja sitä he todella ovat.
He kuitenkin saavat aivan liian vähän tukea. Vuoden 2023 alusta alkaen omaishoidon tuen vähimmäismäärä on 439,70 euroa kuukaudessa, mistä vähennetään verot. Tämä koskee ympäri vuorokauden tehtävää työtä! Lomapäiviä omaishoitajille taataan kuukaudessa vain kaksi.
Tämä tarkoittaa, että omaishoitaja on raskaissa töissä 24 tuntia 28 päivänä kuukaudessa, eli yhteensä 672 tuntia. Arvatkaapa, mikä heidän tuntipalkkansa on? Reilu 65 senttiä miinus verot. 65 senttiä! Näin vähänkö yhteiskunta arvostaa ja tukee hauraassa tilassa olevien läheisten hoitamista?
Palkkion vähimmäismäärä on 879,40 euroa kuukaudessa, jos “hoidon tarve tilapäisesti on suuri”. Kun äitini kyseli asiasta, hänelle vastattiin, että tämä koskee vain saattohoitoa. Eli jos hoidon tarve on pitkään suuri, on omaishoitajan selvittävä 65 sentin tuntipalkalla.
Tämä ei ole oikein ja saa suoraan sanottuna niskavillani pystyyn. Mikäli pääsen eduskuntaan, aion tehdä töitä sen eteen, että omaishoitajien palkkioita korotetaan, lomapäivien määrää lisätään – ja että rakkauden sankareiden työlle viimein annetaan se arvo, mikä sille kuuluu!
Omaishoidon tukea nostettava
