Tiesitkö, että yleisin rangaistus lemmikin laiminlyönnistä ja väkivaltaisesta kohtelusta on päiväsakko?
Entä tiesitkö, että silloinkin, kun henkilölle annetaan eläintenpitokielto, ei asiaa juurikaan valvota?
Tuotantoeläinten kohdalla tilanne on vielä katastrofaalisempi. Räikeistäkin rikkomuksista tuomioita jaetaan varsin vähän, ja ne ovat yleensä lieviä. Valtaosa rikkomuksista jää täysin käsittelemättä. Esimerkiksi broilerintuotannossa on erittäin yleistä, että lintuja kuolee nälkään ja janoon omia aikojaan ilman, että kukaan puuttuisi asiaan. Turkistarhoilla ja sikatiloilla ovat esimerkiksi tuskalliset puremavammat ja makuuhaavat yleisiä – ja jälleen eläimet jätetään usein vaille hoitoa.
Kuten asiaan perehtynyt oikeustieteiden tutkija Tarja Koskela on todennut, eläinsuojelurikoksiin sovelletaan toistuvasti rangaistusasteikon lievintä päätä, ja niistä jaetaan vain vähän tuomioita.
Riittämättömät tuomiot
Kohtuuttoman keveitä ja vähäisiä tuomioita on selitetty esimerkiksi sillä, että tuomareilla ja lakimiehillä on usein tyystin riittämätön ymmärrys eläinten tarpeista ja kärsimyksestä. Tietotaso voi olla jopa olematon.
Toinen selitys on se, että tuomioistuimet antavat suhteettoman suuren painoarvon rikoksentekijän elämäntilanteelle. Esimerkiksi taloudellisia haasteita tai perheongelmia on pidetty lieventävänä asianhaarana jopa tilanteissa, joissa henkilö on jättänyt useita kymmeniä eläimiä nääntymään hitaasti hengiltä. Viesti kansalaisille on: jos sinulla on ongelmia elämässäsi, ei haittaa, vaikka aiheuttaisit eläimille valtavaa kipua, tuskaa ja kärsimystä.
Tämä viesti on vastuuton. Me emme hyväksy taloudellisten ongelmien pitämistä lieventävänä asianhaarana ihmisiin kohdistuvan väkivallan kohdalla. Tuskin kukaan tuomari ehdottaisi, että esimerkiksi lapsiin kohdistuvasta väkivallasta tulee antaa vain lievä tuomio sillä perusteella, että väkivallantekijä on ulosotossa. Samaa on sovellettava eläimiin: oman elämän ongelmat eivät ole minkäänlainen peruste eläimiin kohdistuvalle laiminlyönnille tai väkivallalle. Nuo ongelmat voivat selittää henkilön käyttäytymistä joiltain osin, mutta ne eivät oikeuta tuota käytöstä tai alenna henkilön eettistä ja rikosoikeudellista vastuuta omista teoistaan.
Näiden epäkohtien taustalla on laajempi asenneongelma: ihmiskeskeisyys. Tuomioistuimet liian helposti ensisijaistavat eläinsuojelurikokseen syyllistyneen ihmisen näkökulman ja sivuuttavat hänen uhrinsa eli toisenlajisen eläimen kokemukset. Mutta miksi huomio olisi väärintekijässä, eikä hänen kymmenissä tai sadoissa uhreissaan ja siinä ahdingossa, jota nämä ovat joutuneet kokemaan?
Riittämätön valvonta
Mitättömien tuomioiden ohella ongelmana on myös valvonnan riittämättömyys ja hampaattomuus. Eläinsuojeluvalvonta on usein tehotonta, ja kuten alussa mainittu broileriesimerkki osoittaa, se koskettaa lopulta vain hyvin pientä osaa eläimistä suurten eläinryhmien jäädessä sivuun. Eläinsuojelurikosten käsittely voi myös kestää kohtuuttoman kauan, mikä tarkoittaa sitä, että eläinten kärsimys jatkuu kuukausien ja jopa vuosien ajan senkin jälkeen, kun viranomaiset ovat tulleet niistä tietoisiksi. Tarkastuskäynnit saattavatkin olla merkillisen tehottomia: valvontaviranomaisten toistuvatkaan vierailut ei välttämättä tuo eläinten kohteluun mitään parannuksia, ja siten eläinten ahdingon annetaan pitkittyä.
Tämä kaikki kertoo siitä, ettei eläinten hyvinvointia oteta yhteiskunnassa kyllin vakavasti. Sekä vähäiset tuomiot että valvonnan riittämättömyys ovat selvä ja valitettava merkki eläinten arvostuksen puutteesta.
Yksi vaalilupauksistani
Mikäli pääsen eduskuntaan, aion ensitöikseni puuttua eläinsuojelurikosten käsittelyyn. Haluan korottaa eläinsuojelurikoksista jaettuja maksimirangaistuksia tuntuvasti, sekä kohdentaa varoja valvonnan kehittämiseen. Samalla haluan lähettää tuomioistuimille signaalia siitä, että eläinten hyvinvointi ja arvo on viimein huomioitava kunnolla.
Rangaistusten ohella on toki tärkeää käyttää myös lievempiä keinoja, kuten eläinten hyvinvointia ja arvoa koskevan tiedon lisäämistä. Eläimiin kohdistuvan laiminlyönnin ja väkivallan juurisyihin on kuitenkin puututtava myös kovemmilla keinoilla, joista selkein on tämä: yhteiskunnan on lainsäädännön, valvonnan ja tuntuvien tuomioiden kautta osoitettava, että myös muilla lajeilla kuin ihmisillä on väliä.
…
Lisälukemista:
https://erepo.uef.fi/handle/123456789/17552